19.5.2004/ päivitetty 17.10.2006
Pääsäännön mukaan työntekijän työttömyysturva määräytyy sen maan säännösten mukaan, jossa työtä tehdään, riippumatta työntekijän tai työnantajan kotipaikasta. Lähetettynä työntekijänä ulkomaille palkattavaan henkilöön puolestaan sovelletaan Suomen lainsäädäntöä. EU/ETA-aluetta koskevat omat säännöksensä. Maiden välillä on myös solmittu kahdenvälisiä sosiaaliturva-sopimuksia, joiden pyrkimyksenä on kahdenkertaisen vakuuttamisen välttäminen. Kansainvälisten sopimusten ja kansallisen lainsäädännön perusteella työttömyysturvan siirtymäajat ovat lyhyitä, joten asioista on hyvä ottaa selvää etukäteen.
Tämän kaksiosaisen artikkelin ensimmäinen osa käsittelee tilanteita, joissa työttömyyskassan jäsenyys tulee tai kannattaa pitää voimassa Suomessa. Jälkimmäinen osa tarkastelee työttömyys-vakuutusta EU/ETA-alueella (sisältäen Pohjoismaat) sekä muissa sosiaaliturvasopimusmaissa.
Lähetettynä työntekijänä pidetään henkilöä, jonka suomalainen työnantaja lähettää tilapäisesti 1–5 vuodeksi työskentelemään ulkomaille. Lähetetyn työntekijän on pitänyt välittömästi ennen lähtöä asua Suomessa tai kuulua maamme sosiaaliturvalainsäädännön piiriin.
Lähetetty työntekijä ja hänen perheenjäsenensä vakuutetaan Suomessa, joten sekä työnantajan että työntekijän on maksettava lakisääteiset maksunsa Suomeen, vaikka työ tehdään ulkomailla. Työntekijä saa Eläketurvakeskukselta (EU-maat ja sosiaaliturvasopimusmaat) ja Kansaneläkelaitokselta (kolmannet maat) todistuksen siitä, että hän on vakuutettu Suomessa.
Jos työskentely ulkomailla kestää enintään vuoden, henkilö säilyy Suomen sosiaali- ja työttömyysturvan piirissä. Periaatteessa lähetetyn työntekijän todistusta ei voida antaa, mikäli tiedetään, että komennus kestää yli vuoden. Tällaisessa tapauksessa työntekijän sosiaaliturva Suomessa lakkaa jo muuttohetkellä ja Kela-kortti on luovutettava Kansaneläkelaitokselle. Jos työntekijä halutaan pitää Suomen sosiaaliturvan piirissä pidemmän aikaa, hänelle on haettava poikkeuslupa etukäteen. Eläketurvakeskus, työnantaja, työntekijä ja työntekomaan viranomainen voivat sopia, että työntekijä pysyy Suomen sosiaaliturvan piirissä. Poikkeuslupa myönnetään yleensä enintään viideksi vuodeksi, jonka jälkeen on joko palattava Suomeen tai siirryttävä kohdemaan lainsäädännön piiriin.
Työttömyysetuuksien saamisen edellytyksenä on paluu Suomeen ja se, että henkilö on pysynyt suomalaisen työttömyyskassan jäsenenä ulkomaankomennuksen ajan ja maksanut jäsenmaksut ajallaan Suomeen.
Työttömäksi jääneen henkilön on ilmoittauduttava asuinpaikkakunnan työvoimatoimistoon kokoaikatyötä hakevaksi työnhakijaksi. Ansiopäivärahaa voidaan maksaa, mikäli henkilö on ollut kassan jäsenenä vähintään 10 kuukautta ja jäsenenä ollessaan täyttänyt työssäoloehdon: työtä 43 viikkoa (alkuehto) tai 34 viikkoa (paluuehto) työttömyyttä edeltävän 28/24 kuukauden aikana. Työtä tulee tehdä vähintään 18 tuntia viikossa. Päivärahaa on haettava kassasta kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien kuin sitä halutaan maksettavaksi.
Lähetetyn työntekijän ansiopäivärahan taso lasketaan vakuutuspalkasta, ns. TEL-palkasta, joka sovitaan työnantajan, työntekijän ja Eläketurvakeskuksen kanssa ennen lähtöä. Vakuutuspalkan määrä tulisi sopia vastaamaan palkkaa, joka Suomessa maksettaisiin vastaavasta työstä. Jos TEL-palkka sovitaan esim. verotussyistä alhaiseksi niin työttömyyspäivärahan määrä alenee vastaavasti.
Ulkomaantyö EU/ETA-alueen tai muun sopimusmaan ulkopuolella ns. kolmannessa maassa hyväksytään Suomessa työssäoloehtoon vain lähetettynä työntekijänä. Työssäoloehtoon ei voida lukea työtä paikallisen työnantajan palveluksessa, eikä ajanjakso pidennä työssäoloehdon 28/24 kuukauden tarkastelujaksoa.
Mikäli ulkomaantyö on kuitenkin kestänyt korkeintaan vuoden ja henkilöä voidaan pitää hänen palatessaan Suomessa asuvana ja hän on täyttänyt työssäoloehdon ennen ulkomaille lähtöään sekä säilyttänyt kassan jäsenyyden, hänelle voidaan muiden edellytysten täyttyessä maksaa työttömyyspäivärahaa. Työskentely siis pidentää työssäoloehdon 28/24 kuukauden tarkastelujaksoa, jos työnteko on riittävän laajaa eli vähintään 18 tuntia viikossa.
Kansainvälisten järjestöjen palveluksessa tehtyä työtä ei hyväksytä työssäoloehtoon lukuun ottamatta työtä YK:n rauhanturvaajana. Työskentely sellaisten kansainvälisten järjestöjen palveluksessa, joiden toimintaan ja rahoitukseen Suomen valtio osallistuu, on kuitenkin työssäoloehdon tarkastelujaksoa pidentävää eli ”ylihypättävää” aikaa enintään seitsemän vuotta. Tällaisia järjestöjä ovat mm. YK ja sen erityisjärjestöt kuten ILO, UNESCO ja UNICEF. Muita valtioiden välisiä järjestöjä ovat EU, OECD, GATT, Maailmanpankki, Pohjoismaiden Ministerineuvosto, Pohjoismaiden Neuvosto jne. Kassan jäsenyys on säilytettävä ulkomaantyön ajan.
Kansainvälinen Punainen Risti tai Suomen ja toisen valtion välinen ystävyysseura eivät ole valtioiden välisiä järjestöjä, eikä tarkasteluaikaa voida pidentää.
Työssäoloehdon 28/24 kuukauden tarkastelujaksoa voidaan pidentää enintään seitsemän vuotta työttömyysturvalaissa säädetyistä hyväksyttävistä syistä, joita ovat sairaus, laitoshoito, kuntoutus, opiskelu, siviilipalvelus, lapsen syntymä, enintään 3-vuotiaan lapsen hoito tai muu näihin verrattava syy.
Mikäli henkilö on ennen ulkomaille lähtöä ollut kassan jäsen ja työssäoloehtoon oikeuttavassa työssä, kannattaa jäsenyys pitää voimassa opintojen ajan, kuitenkin enintään seitsemän vuotta. Puolison opintojen tai työn vuoksi oleskelu ulkomailla ei ole hyväksyttävä syy tarkastelujakson pidentämiseen. Päinvastoin, yli kuuden kuukauden oleskelu poissa työmarkkinoilla ilman hyväksyttävää syytä johtaa siihen, että työssäoloehto tulee hankkia uudelleen, ennen kuin päivärahaa voidaan maksaa.
Lisätietoja ja tarkennuksia aiheeseen liittyen:
Kirjoittaja Eero T. Anttila työskentelee Erityiskoulutettujen työttömyyskassan Erkon johtajana.