19.5.2004/ päivitetty 17.10.2006
Euroopan Unionissa ja ETA-alueella työntekijä vakuutetaan työttömyyden varalta siinä maassa, jossa työtä tehdään. Tällä alueella työskentelevän tai alueelta työtä hakevan on hyvä tietää mm. työnhaun vaikutuksesta työttömyyspäivärahaan, vakuutus- ja työskentelykausien siirrosta Euroopan unionin ja ETA-maiden välillä sekä ansiopäivärahan edellyttämästä työssäoloehdosta. Pohjoismaiden sisällä muuttavilla on yhteisen sosiaaliturvasopimuksen ansiosta muihin EU- ja ETA-maihin muuttavia laajemmat edut.
Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa on vapaaehtoinen työttömyyskassajärjestelmä. Muissa EU- ja ETA-maissa työntekijä liittyy työntekomaan yleiseen vakuutukseen mentyään työhön. Työntekijä on vakuutettuna vain yhdessä maassa kerrallaan, kahdenkertaisesta vakuuttamisesta ei saa ylimääräistä etua. Ruotsiin tai Tanskaan muuttavan ei kannata erota suomalaisesta kassasta ennen kuin hänet on hyväksytty kohdemaan työttömyyskassaan.
Jos jossain EU- tai ETA-maassa työskentelevä jää työttömäksi ennen kuin työttömyysetuuksien saamiseen tarvittava työssäoloaika on tullut täyteen, hän voi lukea hyväkseen vakuutus- ja työskentelykausia muista EU- ja ETA-maista.
Vakuutus- ja työskentelykausien osoittamiseen tarvitaan E301-todistus, jolla siirretään työskentely ja vakuutusjaksot maasta toiseen. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa todistuksen saa työttömyyskassasta. Muissa EU/ETA-maissa todistuksen antaa työvoima-asioista vastaava viranomainen. Todistus kannattaa pyytää jo poismuuton yhteydessä.
Työttömyyspäivärahan taso ja kesto määräytyvät kunkin maan kansallisten säännösten mukaisesti. Päivärahaa ei yleensä voida maksaa ennen kuin henkilö on työskennellyt maassa vähintään neljä viikkoa. Alkutyössäoloehdon pituus vaihtelee maittain, esim. Norjassa ja Tanskassa se on kahdeksan viikkoa. Muutto työttömänä maasta toiseen voi tiputtaa henkilön työttömyysturvan ulkopuolelle.
Jotta Suomeen palaavalle muussa EU/ETA-maassa yli vuoden ajan työtä tehneelle henkilölle syntyy oikeus ansiopäivärahaan, hänen on työskenneltävä Suomessa vähintään neljä viikon ajan ja vähintään 18 tuntia viikossa. Päivärahan taso määritellään Suomessa tehdystä, vähintään neljän viikon työstä maksetun palkan perusteella.
Jos henkilö on ollut sopimusmaassa lyhytaikaisessa alle vuoden kestävässä työssä, vakuutus- ja työskentelykaudet voidaan lukea työssäoloehtoon ilman neljän viikon työskentelyehtoa Suomessa. Tällöin päiväraha määritellään osittain tai kokonaan sopimusmaassa saadusta palkasta.
Suomessa työntekijän on liityttävä työttömyyskassan jäseneksi kuukauden sisällä työnteon päättymisestä sopimusmaassa. Jos henkilö liittyy kassaan myöhemmin, toisessa valtiossa hankittuja vakuutus- ja työskentelykausia ei voida ottaa huomioon työssäoloehdon määrittelyssä.
Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus täydentää EU/ETA-alueen sopimuksia. Pohjoismaista viiden vuoden aikana takaisin Suomeen palaavalla henkilöllä on oikeus Suomen työttömyysturvaan ilman neljän viikon työssäoloehtoa. Tämä edellyttää, että henkilö ennen Suomesta lähtöään on ollut työttömyyskassan jäsen tai työskennellyt 18 tuntia yhden kalenteriviikon aikana tai hänelle on maksettu työttömyysetuutta.
Vakuutuskaudet toisesta Pohjoismaasta lasketaan työssäoloehtoon ja palkat otetaan huomioon päivärahan tasoa määritettäessä. Jos lähtömaasta on maksettu työttömyyspäivärahaa, lasketaan maksetut päivät mukaan 500 päivän enimmäismaksuaikaan. Toisen Pohjoismaan työttömyysvakuutuksesta tulee siirtyä suomalaiseen työttömyyskassaan kahdeksan viikon kuluessa.
Jos henkilö palaa Pohjoismaista yli viiden vuoden kuluttua, häneltä vaaditaan neljän viikon työssäolo Suomen työttömyyskassan jäsenyysaikana ennen kuin hänelle syntyy oikeus ansiopäivärahaan. Päiväraha määritellään tämän vähintään neljä viikkoa kestäneen palkkatyön perusteella samoin kuin henkilön palatessa EU/ETA-maista yli vuoden kestäneestä työstä.
Työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneella henkilöllä on oikeus lähteä enintään kolmeksi kuukaudeksi työnhakuun EU/ETA-maihin ja samalla säilyttää oikeus työttömyyspäivärahaan Suomesta. Henkilöllä on työn vastaanottovelvollisuus EU/ETA-maassa suomalaisten säännösten mukaisesti. Työttömyyskassan jäsenyys on pidettävä voimassa työnhaun ajan.
Henkilön lähtiessä työnhakuun Suomesta hänen tulee olla ennen lähtöään työttömänä työnhakijana neljä viikkoa. Tätä aikaa voidaan lyhentää perustellusta syystä. Työnhakijan on ilmoittauduttava kohdemaan työnvälitykseen työnhakijaksi seitsemän päivän kuluessa saadakseen päivärahaa katkeamatta myös muuttoajalta. Mikäli henkilö ilmoittautuu työnvälitykseen myöhemmin, päivärahaa maksetaan ilmoittautumispäivästä lukien.
Työttömyysturvaa maksetaan ulkomaille korkeintaan kolmen kuukauden ajan. Maksun suorittaa paikallinen viranomainen Suomen päivärahan suuruisena. Jos henkilö ei löydä työtä, hänen on kolmen kuukauden sisällä palattava Suomeen ja ilmoittauduttava työvoimatoimistoon, jotta oikeus ansiopäivärahaan ei katkea. Jos henkilö ei palaa työnhakijaksi Suomeen enimmäisajan kuluessa, työttömyyspäivärahaa ei voida maksaa ennen kuin hän on ollut Suomessa työssä tai työvoimaviranomaisen osoittamassa koulutuksessa neljä viikkoa.
Kolmen kuukauden määräaikaa voidaan pidentää, jos paluun viivästyminen on johtunut sairaudesta tai muusta ylivoimaisesta esteestä. Päivärahaa ei kuitenkaan makseta pidemmältä ajalta kuin kolmelta kuukaudelta.
Kun henkilö aikoo lähteä ulkomaille työnhakuun, on hänen ilmoitettava lähdöstään etukäteen työvoimatoimistoon ja pyydettävä päivärahaoikeuden osoittamiseen tarvittava E303-todistus työttömyyskassalta. Todistusta ei voida kirjoittaa henkilölle, joka on lomautettu tai jolle työvoimatoimikunta on määrännyt korvauksettoman määräajan eli karenssin.
Suomeen paluun jälkeen henkilö voi lähteä uudelleen työnhakuun vasta, kun hän on ollut Suomessa työssä vähintään neljä viikkoa ja sen jälkeen työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa neljä viikkoa.
Kaksiosaisen ulkomaantyötä ja työttömyysturvaa koskevan artikkelin ensimmäinen osa käsitteli tilanteita, joissa työttömyyskassan jäsenyys tulee tai kannattaa pitää voimassa Suomessa. Jälkimmäinen osa tarkastelee työttömyysvakuutusta EU/ETA-alueella sekä Sveitsissä, jonka kanssa EU:n jäsenvaltiot ovat tehneet sopimuksen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta ja sosiaaliturva-asetuksen noudattamisesta. EU:n uudet jäsenvaltiot liittyivät unioniin 1.5.2004 ja niihin sovelletaan pääosin samoja säännöksiä. Uudet jäsenvaltiot eivät ole mukana Sveitsin kanssa tehdyssä sopimuksessa eivätkä ETA-sopimuksessa.
Belgia, Islanti, Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti (lukuun ottamatta Kanaalinsaaria), Espanja, Hollanti, Italia, Itävalta, Lichtenstein, Luxemburg, Norja, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi ja Tanska.
Uudet jäsenvaltiot:
Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tsekki, Unkari ja Viro.
Kirjoittaja Eero T. Anttila toimii Erityiskoulutettujen työttömyyskassan Erkon johtajana.